Posts Tagged ‘Peltotreenit’

Uusi vuosi, uudet kujeet

tiistai, helmikuu 16th, 2010

Uuden vuoden ensimmäiset viikot ovat olleet rauhallisia ulkotreenien suhteen. Pakkanen on tukevasti pysytellyt sen verran kireänä, ettei pelloille tai metsään ole kovin montaa kertaa ollut asiaa. Tammikuun aikana olemme harjoitelleet hieman noutoa. Homma on alkanut toimimaan ihan mukavasti. Ulkona emme ole vielä dummyn kanssa harjoitelleet, mutta sisätiloissa sitä on jo tyylikkäästi noudettu. Jotain hyvääkin ovat pakkaskelit siis saaneet aikaiseksi. Seuraavaksi asiaa täytyy koittaa ulkona ja höystää dummy linnunsiivillä.

Helmikuun alussa saimme sitten suurempaa ihmeteltävää. Perheeseemme syntyi 3.2.2010 tytär ja seuraavana maanantaina uusi asukas saapui kotiin. Pessi otti asian todella tyylikkäästi. Alku tutustumiset ja pusut ja sitten tuotiinkin jo narulelua Ellille. Pian Pessi onneksi ymmärsi, että uudesta perheenjäsenestä ei ihan vielä ole leikkikaveriksi. Pessissä on havaittavissa huomattavaa rauhoittumista Ellin tulon jälkeen – normaalit hötkyilyt ja ulinat ovat vähenneet huomattavasti. Lisäksi jokin vahtivietti on herännyt, koska Pessi muun muassa pitää vahtia Ellin nukkuessa.
Elli nukkuu - Pessi vahtii

Elli nukkuu – Pessi vahtii

14.2.2010 kelit sallivat peltotreeneihin lähdön. Sää olikin upea – aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta oli muutama aste. Hankikelejä ei vielä ole ja lumen määrä alkaa olla jo turhan reilu koirien juoksemisen kannalta (Ilmatieteenlaitoksen mittaama lumen syvyys 42cm). Kunnon ylläpitämisen/kohottamisen kannalta reissu kuitenkin oli hyvä – vaatihan syvässä lumessa eteneminen koiralta melkoisen paljon töitä. Kunnon hankia odotellessa…
Tupoksen pelloilla - keli komea, lunta riittää

Aurinko paistoi ja lunta riitti

Vuosi lähenee loppuaan

lauantai, joulukuu 19th, 2009

Mielenkiintoinen vuosi lähenee loppuaan. Pessi on ottanut aimo harppauksia eteenpäin ja isännällä on ollut täysi työ pysytellä perässä.

Päällimmäisenä mielessä ovat kuluneen syksyn tapahtumat, joten joko muisti on huono tai sitten viime kevättalvella/keväällä ei suuria ihmetyksen aiheita ollut. Kevättalven kuljimme peltotreeneissä ja toukokuussa kävimme hakemassa Pessille näyttelytuloksen Rovaniemen ryhmänäyttelystä. Näyttely oli ensimmäinen niin koiralle kuin isännällekin. Tulos saatiin ja olimme tyytyväisiä kotiin lähdettäessä.

Kesän vietimme rauhaiseloa metsä-/peltolenkkien osalta ja annettiin näin linnuille pesintärauha. Elokuun loppupuolella aloitimme sitten kulkemisen metsissä tarkastellen metsäkanalintutilannetta. Ennakko-odotukset lintujen määristä olivat varsin kehnot. Kirjoitettiinhan vähän joka toisessa lehdessä siitä, kuinka lintukannat olivat romahtaneet. Metsäalueet Somerovaarassa, Patsaalassa sekä Alakyläntienvarrella tarjosivat kaikesta huolimatta useita lintutilanteita. Lintukontaktit päättyivät järkiään ylösajoon ilman seisontaa. Jossain vaiheessa alkoi jo isännällä usko horjua, että niinköhän Pessi joskus vielä malttaa olla ajamatta lintuja omin päin ylös.

Samaa menoa lintujen ylösajon osalta jatkettiin syyskuussa varsinaisen metsästyskauden alettua. Patsaalassa kuljimme monen monet kerrat. Eräällä näistä kerroista sitten tapahtui selkeä pysähtyminen linnulle. Yritin tietenkin parhaani mukaan hiippailla Pessin luo, mutta eipä laskenut yksittäinen teeri niin lähelle, että olisin ehtinyt avanssia antamaan. Mieltä ylentävä tilanne kuitenkin oli; selkeä seisonta kyseessä. Seuraavalla reissulla ei tosin jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Lintujen ylösajaminen maistui taas.

Syyskuun puolenvälin tienoilla oli vuorossa Kultamalja-kilpailu. Peltohakua ei tälle syksyä ollut alla lainkaan, joten suunnistettiin Lapualle sen verran ajoissa, että kerkesimme käydä edes pikaisen lenkin tutustumassa paikallisiin peltoihin. Tällä lenkillä emme lintuihin törmänneet, mutta Pessin haku näytti kohtalaisen hyvältä minun silmiini. Seuraavana aamuna menimme Kultamaljan karsintoihin. Aamupäivän jälkeen karsittiin reilut puolet koirista pois. Pessi kuului valitettavasti juuri ja juuri karsiutuneiden joukkoon. Näin ollen lopputapahtuman olimme katsomon puolella. Tapahtuma oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja ensi vuonna osallistumme sitten samaan aikaan järjestettävään Derby-kilpailuun.

Syyskuun viimeisen viikon olimme Lokassa metsästämässä. Tällä reissulla tuli joukko ylösajoja omin päin sekä muutama parempi tilanteenpoikanen. Loppuun asti ei tilanteita vielä saatu vietyä. Milloin meidän ja lintujen välissä oli läpinäkymätön ryteikkö ja milloin taas suuri juurakko pelotti niin paljon, että avanssi jäi tekemättä. Mieleenpainuvia hetkiä tarjosi myös koiraa kaikonneet ja todella lähietäisyydeltä lentäneet metso ja koppelo. Eipä ole aiemmin metsäreissulla tullut haulikko olalla katseltua tuommoista menoa. Lintukontakteja reissulta saatiin kosolti ja maltin kasvamista tapahtumien myötä oli havaittavissa.

Syksy eteni ja kuukausi vaihtui. Heti lokakuun alussa menimme käymään päivän metsäreissulla Pessin isän omistajan luona Kajaanissa. Reissu oli varmasti opettavainen, niin koiralle kuin isännällekin. Takataskuun reissulta saatiin seisontayritys riekoille. Maltti ei aivan loppuun asti pitänyt, mutta Pessi selkeästi pysyi paikallaan havaittuaan riekkoparven. Seuraavana lauantaina suuntasimme kohti Mustaamaata – vähän samaan suuntaan siis kuin edellisviikonlopun reissu. Lauantain aikana ei saatu aikaiseksi tapahtuman tapahtumaa. Laavuyön jälkeen lähdimme käveleskelemään takaisinpäin ja tuolla matkalla alkoikin sitten tapahtua. Pessi seisoi todella tiukasti ja käskystä irtosi terävä avanssi. Ilmaan nousi kymmenkunta riekkoa. Pieni peräänmeno ja takaisin. Matka jatkui seisontayritysten saattelemana. Iltapäivällä saatiin seuraava kunnon seisonta. Jälleen käskystä terävä avanssi ja yksittäinen riekko ilmaan. Pessi pysähtyi ja mukana ollut kaveri ampui laukauksen ilmaan. Tilanne oli siis mielestäni todella hyvä. Seisonta, avanssi ja laukaus. Tämä oli loistava päätös metsästyskaudelle.

Lokakuun 17. päivä oli edessä ensimmäiset nuorten luokan kenttäkokeet. Kokoontuminen Tupoksen ABC:lle, mistä matka jatkui koemaastoon. Pessi esitti kokeessa välillä ihan hyvääkin hakua, mutta suurehkon osan hakuajasta kaverit kiinnostivat paljon enemmän kuin tyhjällä pellolla juokseminen. Muutaman erän jälkeen me olimmekin valmiita. Ei siis tulosta.

Loppuvuodesta on Tupoksen pelloilla nähty parasta hakua, mitä Pessi koskaan on esittänyt. Isäntäkin on saanut olla todella ylpeä. Tähän on hyvä tämä vuosi paketoida.

Hyvää Joulua

ja

Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Meno jatkuu peltotreeneissä

sunnuntai, marraskuu 15th, 2009

Utajärven reissusta jäi hyvät muistot. Varsinkin Pessin vauhdikkuus ja haun laajuus jäivät mieleen. Mielenkiinnolla lähdimmekin perinteisiin sunnuntain Tupoksen peltotreeneihin heti seuraavana päivänä.

Mietin pellolle mentäessä, että saapa nähdä, oliko eilinen meno hetken huumaa. Pessi todisti ajatukset vääriksi heti ensimmäisessä hakuvuorossa. Meno oli edelleen komeaa. Hienoa työskentelyä jatkui joka hakuvuorossa treenien loppuun saakka.

Videokamerakin oli mukana, mutta koiran ohjaaminen ja kuvaaminen yhtäaikaa on ainakin minulle vielä aika ylivoimainen tehtävä. Tai voihan sitä kuvata, mutta ei tiedä kyllä itsekkään, mitä sinne kameraan on tallentunut. Ainoastaan pari muutaman sekunnin pätkää tuli katsottavaa kuvaa. Nuo pätkät löytyvät osoitteesta www.metsakaverit.net/videot

Ensi lauantaina olisikin sitten vuorossa peltopyylaskenta.