Posts Tagged ‘metsästys’

Kausi lähestyy

maanantai, elokuu 18th, 2014

Kalenteri näyttää mukavasti enää muutamia viikkoja ennen kanalintukauden alkua. Syksyn ensimmäiset aktiviteetit tosin liittyivät tänä vuonna näyttelypuolelle, kun kävimme Pessin ja Rekon kanssa osallistumassa Kanakoirakerhon päänäyttelyyn Kiimingissä. Tuloksina Rekolle EH ja Pessille ERI4.

Kolmiolaskentojen perusteella aivan yhtä hyvää vuotta ei ole odotettavissa, mitä viime vuosi oli. Viime vuosi tosin olikin paras pitkiin aikoihin. Poikashavaintoja kuuluu kuitenkin olleen, joten mitään tyhjissä metsissä samoilua ei pitäisi olla odotettavissa.

Elokuun alkupuolella ensimmäisellä muutaman kilsan metsälenkillä osuikin heti teeripoikue kohdalle. Mikä parasta, Reko oli ensin linnuilla eikä edes ajanut niitä välittömästi lentoon. Tätä näkyä onkin aika antaumuksella – jopa hieman epätoivon vallassakin – odoteltu. Hyvä merkki syksyä silmällä pitäen. Pessi otti vielä samasta poikueesta paikalle jääneen teeren seisontaan, joten teeret tuli hyödynnettyä molempien koirien toimesta.

Syksyn jatkosuunnitelmiin kuuluu mahdollisesti riistanlaskentaa Somerovaarassa, parit viikonloppureissut Mustaanmaahan sekä noin kuukauden päässä odotteleva parin viikon reissu Lokkaan. Eiköhän tuossa tule Rekollekin reenimahdollisuuksi aivan kohtuudella.

Ei muuta kuin riistarikasta syksyä!

Syksyn ohjelma muotoutuu

sunnuntai, elokuu 18th, 2013

Metsästyskausi tekee tuloaan ja syksyn ohjelma alkaa sitä myötä muotoutua. Loppukesän ohjelmassa on ollut pyörä- ja uimalenkkejä peruskunnon kasvattaminen silmällä pitäen. Reko onkin paljastunut paljon kovemmaksi uimamieheksi kuin Pessi – veteen ei liiemmin tarvitse houkutella. Tämä käy hyvin ilmi oheisesta videopätkästä.

Sama video täysikokoisena

Noutoharjoitteluakin on jossain määrin tullut harrastettua – joskin enemmänkin olisi siihen voinut panostaa. Rekon toiminta harjoittelumäärä huomioiden näyttää minusta aivan kelvolliselta. Aiemmista kokemuksista viisastuneena Rekon kanssa on otettu harjoitteluun mukaan linnun siipiä ja kokeiltiinpa jopa kokonaisella riekollakin, että miten se homma sujuu. Riekon kanssa meinasi homma mennä vähän ihmettelyksi. Reko kuitenkin kantoi lintua ja piti suussa aivan ansiokkaasti siihen nähden, että tämmöinen kokemus oli kaverille aivan uusi.

Reko treenailemassa noutoa

Reko treenailemassa noutoa

Metsälenkilläkin poikia on jo uskaltanut käyttää. Linnut näyttävät olevan jo hyvin lentokykyisiä eikä niiden kiinni saamisesta ole pelkoa. Alakyläntien varrella heti ensimmäisellä reissulla jo 300 metrin kulkemisen jälkeen Pessi ottikin tiukan seisonnan teerelle. Loppujen lopuksi lähimaastosta karkottui kolme teertä. Pessillä homma ei ollut viime syksystä unohtunut. Tilanne hoitui mallikkaasti alusta loppuun. Valitettavasti Rekolle ei vielä kunnollista lintutilannetta ole saatu – tosin asia varmasti korjaantunee syksyn edetessä. Galleriassa on muutama kuva lenkiltä.

Syksyn ensimmäinen varsinainen kiinnepiste on Pudasjärven metsäkoe 15.9.2013, johon osallistumme Pessin kanssa. Rekon koekausi saa odotella 21.9. olevaa Derbyä. Tästä suuntaamme sitten pariksi viikoksi Lokkaan tarkastelemaan sen seudun lintutilannetta. Loppusyksylle, kun Suomessa kanalintukausi on jo päättynyt, on mahdollisesti tulossa vielä reissu Ruotsin puolelle. Vastaavalle reissulle osallistuin myös viime vuonna – toivon mukaan tämä vuosi olisi lintujen puolesta hieman antoisampi.

Eiköhän tässä ala olemaan sen verran kiinnepisteitä, että syksyn aikana riittää ohjelmaa niin koirille kuin isännällekin.

 

Kauden päätös Ruotsissa

lauantai, marraskuu 17th, 2012

Kävimme päättämässä tämän vuoden kanalintukauden Ruotsin Jänkisjärvellä. Saavuimme paikalle torstaina 18.11. pimeän aikaan. Torstaina ei siis vielä metsälle lähdetty vaan ilta käytettiin seuraavan päivän suunnitelmia tehdessä.

Perjantaiaamuna lähdimme liikkeelle kiertelemään vaaroja, jotka kartan perusteella näyttivät otollisilta maastoilta teerille ja metsoille. Aamu vaikuttikin lupaavalta, kun jonkun matkaa ennen suunniteltua aloituspaikkaa metsopoikue oli tien pientareella. Sää oli hieman lumisateinen ja lämpötila pikkuisen pakkasen puolella. Lunta maassa oli kymmenisen senttiä ja varvikkoja edelleen vihreänä. Päivän mittaan lämpötila nousi plussan puolelle ja iltapäivästä lumisade lakkasi. Vaikka maastot vaikuttivat hyviltä lintumailta, oli lintuhavaintoja vähän. Ensimmäisen päivän aikana kolme kuulohavaintoa metson/koppelon lähdöistä ja yksi pyy. Kaksi linnuita lähti puista ja yksi Rekon edestä maasta. Reko toimi niin kuin se on tähän asti toiminut – ei seisontaa ja muutama kymmenen metriä perään.

Toisena päivänä aamu valkeni selkeämpänä ja pakkastakin oli kahdeksan astetta. Suuntasin Pessin ja Rekon kanssa Mukkavaaraa kiertelemään. Muutaman tunnin kierroksen aikana havainto vain yhdestä pyystä. Keli oli lisäksi muuttunut ongelmalliseksi, kun pakkanen oli kovettanut lumen pinnan melkein koiraa kantavaksi. Tämä aiheutti sen, että molemmilla koirilla aukesi tassut ja päivän reissut oli lopetettava siihen.

Ruotsin reissulta ei siis kovin huikaisevia kokemuksia saatu ja kauden päätös sai vähän laimean lopetuksen. Tästä jatketaan talvijuoksutusten merkeissä, kun tassut on saatu takaisin kuntoon.

Syksy etenee

keskiviikko, lokakuu 17th, 2012

Kultamaljakisat ja monet metsäreissut ovat tälle syksyä jo takana. Kultamaljassa Reko suoriutui perjantaiaamupäivän karsinnasta jatkoon – iltapäivällä heti ensimmäisen erän jälkeen olimme vapaita lähtemään kotiin. Hyvä suoritus kuitenkin. Iltapäivään pääsi jatkamaan reilu pari kymmentä koiraa 66:sta. Rekon haku oli reipasta ja ansaitusti sai kehuja. Iltapäivän erässä jostain syystä paritoveri kiinnosti huomattavasti enemmän kuin aamupäivän erissä.

Kultamaljan jälkeen suuntasimme kohti Lokkaa. Kuten ennakkotunnelmat kertoivat, poikueista ei havaintoja suuremmasti ollut odotettavissa. Tämän totesimme tilanteen myös olevan. Vanhoja lintuja oli onneksi aivan kohtuudella ja tilanteita koirille tuli mukavasti. Pessi hoiteli linnut tyylikkäästi – ainoatakaan törmäystä tai väliinjättöä ei viikon aikana tullut. Pessi nosti linnut seisonnalta käskystä ja lintujen siivittäessä jäätiin katselemaan isännän jatkotoimia. Rekokin pääsi muutamaan kertaan lintuja haistelemaan, mutta seisontayrityksistä ei vielä tullut havaintoja – linnut nostettiin saman tien lentoon ja muutaman kymmenen metrin verran saateltiinkin. Tilanteita joka tapauksessa saatiin, mikä olikin pääasia. Viimeiset päivät Lokan reissulla kuluivat hirvenpyynnin merkeissä, sillä Sodankylän kanalintukausi päättyi jo syyskuun viimeisenä päivänä.

Lokakuun ensimmäisenä viikoloppuna kävimme Pessin ja Rekon kanssa tekemässä vielä pikapyrähdyksen Mustaanmaahan. Tämäkin reissu täytti odotukset – Pessi hoiteli lintutilanteet mallikkaasti ja Reko pääsi useampaankin kertaan pöläyttämään lintuja ylös.

Ruotsin reissun suunnitelmat ovat hieman tarkentuneet. Ajankohta on varmistunut marraskuun puolenvälin tienoilla olevaan viikonloppuun ja paikaksi Kihlangi. Mielenkiinnolla tätä reissua jo odotellaan…

Metsästyskausi meneillään

keskiviikko, lokakuu 12th, 2011

Syksy on edennyt jo pitkälle ja metsästyskausi lähenee pikkuhiljaa loppua. Syksy on ollut hyvin antoisa monessakin mielessä. Ennen metsästyskautta kerkesimme käydä tekemässä muutaman metsälenkin ja niiden perusteella odottelin toiveikkaana metsästyskauden alkua.

Heti kauden avauspäivänä suuntasimme Pessin kanssa Patsaalaan tarkoituksena käydä avaamassa kausi lyhyehköllä lenkillä. Alueella oli muutama muukin metsämies ja heitä jututettuamme päätimme suunnata Karhusaarta kiertelemään. Eikä kierrosta tarvinnut pitkään kulkea, kun Pessi otti tiukan seisonnan. Teeret olivat vain sen verran aralla tuulella – liekö tulleet jo häirityiksikin – ettei tilanteesta poikinut sen kummempaa kerrottavaa. Päivä jatkui samantyylisten tilanteiden saattelemana. Vaikka tilanteita ei loppuun asti saatu vietyä, jäi päivästä todella positiivinen kuva. Viime syksynä ongelmalliseksi noussut peräänmenohalukkuus näytti olevan laantumaan päin.

Seuraavana viikoloppuna olikin jo aika suunnata auton keula kohti Lokkaa. Tarkoitus oli viihtyä pohjoisen reissulla parin viikon ajan. Lintutilanteesta oli kuulunut todella paljon hyvää, joten todella mielenkiinnolla odottelimme, että pääsemme itse tilanteen toteamaan.

Viikonloppuna kävimme mökillä pyörähtämässä ja laskin koirat pihalla irti. Pessi otti hyvin pian seisonnan aivan pihapiirin tuntumasta. Rekohan tästä vähät välitti ja tormasi tyypilliseen tapaansa paikalle. Seisonnan kohteena olleet teeret eivät tästä oikein tykänneet ja lopputuloksena oli kahden koiran ja teerien välinen juoksukilpailu. Vähän jäi Pessin puolesta harmittamaan, mutta toisaalta Reko pääsi näkemään kanalintuja heti reissun aluksi.

Maanantaina lähdimme Pessin kanssa kiertelemään Pienen Hanhivaaran ja Satkomaan laiteita. Ensimmäisen tunnin – parin aikana kerkesin jo miettimään, että niinköhän on puhetta enemmän kuin mitä lintukannat ovat todellisuudessa nousseet. Mietintä osoittautui onneksi turhaksi – iltapäivän aikana tapahtumia riitti enemmän kuin tarpeeksi. Riekkotilanteita toisensa perään ja välissä vielä teeret, koppelot ja metsot. Riekkojen kanssa Pessi toimi oikein hienosti ja pääsimme viemään muutaman tilanteen pudotusta vaille loppuun asti. Harmiksemme linnut olivat onnistuneet piiloutumaan semmoisiin risukkoihin, ettei ampumiseen ollut mahdollisuutta. Ja sitten kun kerran oli, onnistuin siitä pummaamaan. Taas jäi kuitenkin hyvä mieli päivän päätteeksi vaikka saalista ei saatukaan. Olihan riekkotilanteet olleet Pessin osalta mainiosti hoidettu.

Tiistaina päätimme lähteä katsastamaan, mitä edellispäivänä löytyneille riekkopoikueille kuuluu. Pitkään ei ehditty kulkea, kun Pessi nousi jängän laidalta päättäväisesti ylemmäs kankaalle. Pessin pysähdyttyä lähdin tarkastamaan tilannetta ja sieltähän Pessi löytyi seisonnalta, kohtalaisen läheltä hakkuuaukean reunaa. Tultuani Pessin lähelle alkoi tarkentelu, jota tapahtui useamman kerran. Kun tarkentelut oli tehty, otti Pessi käskystä hyvän avanssin ja nosti linnut ilmaan. Riekkopoikueen noustessa siivilleen Pessi pysähtyi käskystäni paikalleen ja pääsin pudottamaan riekon oikein hyvältä paikalta. Pudonnut lintukaan ei Pessiä irroittanut liikkeelle. Aiemmat peräänmeno-ongelmat mielessäni en uskaltanut yrittää noudattaa lintua vaan päätin hakea riekon itse. Loistavasti menneen tilanteen päätteeksi Pessi herkutteli riekon sisälmyksillä ja minä kahvilla.

Pessi riekkotilanteen jälkeen
Pessi riekkotilanteen jälkeen

Kolmantena päivänä päätimme suunnata Vosavaaran laiteita tarkastamaan. Tälläkään kertaa emme ehtineet pitkään kulkea, kun linnut löytyivät. Nyt kerkesimme kulkea autolta arviolta noin 200 metrin matkan. Talvitien reunassa Pessi seisoi tiukasti ja minä hiippailin paikalle. Avanssin annettuani tapahtuikin sitten odottamaton käänne. Pessi otti avanssin totutun räväkästi ja teeripoikueen noustessa lentoon yksi akkateeristä jäi koiralle suuhun. Tätä hämmästellessä kävin hakemassa linnun itselleni. Suolistaessa lintu vaikutti aivan normaalilta, joten edelleenkään mitään selitystä tapahtuneelle ei ollut. Tilannetta seurasi sitten hyvän mittainen tauko, jotta Pessikin sai reilusti rauhoituttua. Jännityksen sekaisin tuntein jatkoimme sitten matkaa – mielessä mietin koko ajan, että mitenkähän se seuraava tilanne mahtaa mennä. Tähän saimme hetken kuluttua vastauksen, kun Pessi ottaa tiukan seisonnan koppelolle. Ampumaetäisyydelle en päässyt, mutta helpotusta jännitykseen kuitenkin sain, koska Pessi malttoi vanhaan malliin seistä ja odotella isäntää paikalle. Myös seuraavat tilanteet menivät totutun mallikkaasti, joten suurta vahinkoa teeren kiinni saaminen ei tuntunut aiheuttaneen.

Keskiviikkona kävimme Rekon kanssa ampumaradalla kuuntelemassa, miten hirvikivääri pamahtaa. Reko ei asiasta isommin välittänyt, joten huoli pois tältä osin.
Reko ja Elli kuuntelemassa ampumaradalla
Reko ja Elli kuuntelemassa ampumaradalla

Torstaina suuntasimme Pessin kanssa Paukuteselän ympäristöön. Vain hetki autolta irtaannuttuamme Pessi ottaa seisonnan hakkuuaukealla. Avanssi – riekot ilmaan – koira paikalleen – lintu alas. Homma meni taas käsikirjoituksen mukaan. Päivän mittaan saimme vielä parit riekkotilanteet aikaiseksi, mutta saalista niistä emme saaneet. Isompien lintujen kanssa päivä meni vähän harjoitteluksi – seisontojen tarkennukset tahtoivat mennä järkiään liian lähelle ja linnut kaikkosivat. Toisaalta kovahko tuuli varmasti teki oman haasteensa koiran hommiin. Päivä sai ikävähkön päätöksen, kun autolla huomasin Pessin toisen etutassun olevan veressä. Anturan kiinnityskohdassa oli noin sentin mittainen syvähkö haava. Ei auttanut kuin lähteä ajelemaan lähimmälle eläinlääkärille – 90km päähän. Lääkäri hieman mietti, että tikatakko vaiko eikö ja lopulta päätyi siihen, että ei tikata vaan annetaan parantua siteessä pitämällä. Lääkäri kertoi arvioiduksi paranemisajaksi noin viikon. Huilitaukoa oli siis luvassa.

Pessin taukoviikon aikana kävin itse käveleskelemässä metsässä, mutta kyllähän homma tuntui puolivaloilla lontsimiselta, kun koiraa ei ollut mukana. Viikon kuluttua lauantaina Pessikin pääsi taas tositoimiin. Koska päivä oli viimeinen mahdollisuus käydä metsässä ennen kotiinpaluuta, suuntasimme tutulle lintumaalle Satkomaahan. Ensimmäinen tilanne tulikin sitten heti 20m peräkontin takaa. Pessi seisoi tieltä metsän reunassa olevaa teertä. Hoidimme teeren lentoon ja lähdimme käveleskelemään jängän laiteita kohti. Tilanteita alkoi karttua entiseen malliin, mutta sillä erolla, että linnut olivat nousseet jängän laidalta hieman ylemmäs kankaalle. Kankaan laita on Satkomaassa nuorehkoa tiheää koivikkoa, joka on metsästysmaastoksi sangen haasteellista. Ääneti ei pysty kulkemaan ja vaikka onnistuisi päästä seisonnalle asti, olisi ampumamahdollisuuden saaminen todella epätodennäköistä. Päivä sujui varsin hyvin. Tilanteita saatiin aikaiseksi ja Pessin toiminta niissä oli esimerkillistä. Jopa isommatkin linnut pysyivät nyt seisonnoilla eikä Pessi tarkennellut liian lähelle.

Pessi - seisonta teerelle
Pessi seisoo teertä

Lauantai-iltapäivänä kävimme vielä Rekon kanssa lähivaarassa mutkan. Vaaran laidalla edestämme kaikkosi teeri reilun 50 metrin päästä. Reko ei tätä kuitenkaan huomannut. Kuljimme teeren lähtöpaikan läpi ja melkoinen hyörinä ja pyörinä nuorella koiralla alkoikin – vähän väliä katsottiin isäntää, että mitähän tässä nyt oikein on tapahtunut. Tilanne sai vielä toisinnon parin sadan metrin päässä, kun teeri hyppäsi taas edestämme ilmaan. Rekon kulkeminen metsässä näyttää ainakin minun silmään todella hyvältä. Välistä rohkeutta riittää vähän liiaksikin, mutta hyvin kuuliaisesti Reko kääntää takaisin “luoveiltaan” vihellettäessä. Videot-sivulta löytyy pieni videopätkä nuoren kaverin metsälenkiltä.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todellä hyvä maku suuhun. Lintutilanne oli vähintäänkin odotetunlainen, kelit suosivat ja koirat saivat mukavasti tilanteita ja onnistumisia. Oulun seudulla on tarkoitus vielä joku reissu keretä tekemään ennen kauden loppumista.