Posts Tagged ‘kultamalja’

Syksy etenee

keskiviikko, lokakuu 17th, 2012

Kultamaljakisat ja monet metsäreissut ovat tälle syksyä jo takana. Kultamaljassa Reko suoriutui perjantaiaamupäivän karsinnasta jatkoon – iltapäivällä heti ensimmäisen erän jälkeen olimme vapaita lähtemään kotiin. Hyvä suoritus kuitenkin. Iltapäivään pääsi jatkamaan reilu pari kymmentä koiraa 66:sta. Rekon haku oli reipasta ja ansaitusti sai kehuja. Iltapäivän erässä jostain syystä paritoveri kiinnosti huomattavasti enemmän kuin aamupäivän erissä.

Kultamaljan jälkeen suuntasimme kohti Lokkaa. Kuten ennakkotunnelmat kertoivat, poikueista ei havaintoja suuremmasti ollut odotettavissa. Tämän totesimme tilanteen myös olevan. Vanhoja lintuja oli onneksi aivan kohtuudella ja tilanteita koirille tuli mukavasti. Pessi hoiteli linnut tyylikkäästi – ainoatakaan törmäystä tai väliinjättöä ei viikon aikana tullut. Pessi nosti linnut seisonnalta käskystä ja lintujen siivittäessä jäätiin katselemaan isännän jatkotoimia. Rekokin pääsi muutamaan kertaan lintuja haistelemaan, mutta seisontayrityksistä ei vielä tullut havaintoja – linnut nostettiin saman tien lentoon ja muutaman kymmenen metrin verran saateltiinkin. Tilanteita joka tapauksessa saatiin, mikä olikin pääasia. Viimeiset päivät Lokan reissulla kuluivat hirvenpyynnin merkeissä, sillä Sodankylän kanalintukausi päättyi jo syyskuun viimeisenä päivänä.

Lokakuun ensimmäisenä viikoloppuna kävimme Pessin ja Rekon kanssa tekemässä vielä pikapyrähdyksen Mustaanmaahan. Tämäkin reissu täytti odotukset – Pessi hoiteli lintutilanteet mallikkaasti ja Reko pääsi useampaankin kertaan pöläyttämään lintuja ylös.

Ruotsin reissun suunnitelmat ovat hieman tarkentuneet. Ajankohta on varmistunut marraskuun puolenvälin tienoilla olevaan viikonloppuun ja paikaksi Kihlangi. Mielenkiinnolla tätä reissua jo odotellaan…

Kausi lähenee

tiistai, syyskuu 4th, 2012

Kanalintukauden aloituspäivä alkaa olla nurkan takana. Meidän osalta kausi tosin aukeaa vähän normaalista poiketen, koska Rekon kultamaljakisa on syyskuun loppupuolella. Olemme menossa Lapualle jo hieman etukäteen tutustumaan peltomaastoihin ja toivon mukaan myös paikallisiin lintuihin.

Elokuussa kävimme viikonlopun Teuvan Norinkylässä Rekon pentuetapaamisessa. Viikonlopun aikana teimme nuorten koirien kanssa perusharjoituksia sekä parihakuharjoituksia. Haku sujui Rekolla mielestäni niin mallikkaasti kuin se vain näin vähäisellä peltokokemuksella voi sujua. Muutoinkin viikonloppu oli mukava ja antoisa. Galleriasta löytyy viikonlopun touhuista muutama kuva.
Reko sisaruksensa kanssa hakuvuorossa
Reko sisaruksensa kanssa hakuvuorossa

Muutaman metsälenkinkin olemme käyneet jo tekemässä ja näillä lintuhavainnot ovat olleet odotetunlaisia. Lintuja on kyllä löytynyt, mutta yhteenkään poikueeseen ei olla törmätty. Vähän harmittavasti kaikki tilanteet ovat olleet Pessillä. Rekolla ei siis ole ollut edelleenkään yhtään varsinaista lintukontaktia tänä syksynä. Toivottavasti kultamaljan alusviikko muuttaa tilanteen.

Syksyn suunnitelmiin on tullut yksi lisäys – marraskuun puolivälissä on tarkoitus lähteä Ruotsiin metsästämään. Pikku hiljaa alkaa siis olemaan syksyn aikataulu täynnä.

Syksyä odotellessa

sunnuntai, heinäkuu 15th, 2012

Talven ja kevään treenikausi on takana ja kesän aika odotellaan syksyn saapumista. Syksyn suunnitelmia onkin jo suurelta osalta alustavasti lyöty lukkoon. Syksyn tapahtumiin mahtuu tänä vuonna pentuetapaaminen Teuvassa (elokuun loppupuolella), Kultamaljakilpailu Lapualla (syyskuun loppupuolella) ja syksyn päätteeksi reissu Lokkaan.

Pessin osalta viime kausi päättyi todella mallikkaasti, joten toivoa täynnä suunnataan syksyn reissuille. Reko pääsi vuosi sitten muutaman kerran lintutilanteisiin ja nyt kodin lähiympäristössä jonkun kerran saanut haistella fasaanien jälkiä ja jopa vähän jäljestääkin niitä. Alkusyksyn Pohjanmaan reissut tulevatkin Rekolle oikein hyvään saumaan, koska näillä reissuilla lintutilanteisiin pääseminen on aika todennäköistä. Kultamaljakilpailuun suuntaamme jo alkuviikosta  – toiveissa päästä muutaman kerran fasaanitilanteita kokeilemaan.

Kanalinturintamalta on ensikuulumiset saatu ja ei kuulosta kovin hyvältä poikasten osalta. Poikueita on toki tavattu vielä vähän, mutta tavatut poikueet ovat olleet pieniä. Onneksi vanhoja lintuja on kuitenkin sen verran, että ensi syksyn tilanne on turvattu.

Näillä eväillä syksyä kohden…

Vuosi lähenee loppuaan

lauantai, joulukuu 19th, 2009

Mielenkiintoinen vuosi lähenee loppuaan. Pessi on ottanut aimo harppauksia eteenpäin ja isännällä on ollut täysi työ pysytellä perässä.

Päällimmäisenä mielessä ovat kuluneen syksyn tapahtumat, joten joko muisti on huono tai sitten viime kevättalvella/keväällä ei suuria ihmetyksen aiheita ollut. Kevättalven kuljimme peltotreeneissä ja toukokuussa kävimme hakemassa Pessille näyttelytuloksen Rovaniemen ryhmänäyttelystä. Näyttely oli ensimmäinen niin koiralle kuin isännällekin. Tulos saatiin ja olimme tyytyväisiä kotiin lähdettäessä.

Kesän vietimme rauhaiseloa metsä-/peltolenkkien osalta ja annettiin näin linnuille pesintärauha. Elokuun loppupuolella aloitimme sitten kulkemisen metsissä tarkastellen metsäkanalintutilannetta. Ennakko-odotukset lintujen määristä olivat varsin kehnot. Kirjoitettiinhan vähän joka toisessa lehdessä siitä, kuinka lintukannat olivat romahtaneet. Metsäalueet Somerovaarassa, Patsaalassa sekä Alakyläntienvarrella tarjosivat kaikesta huolimatta useita lintutilanteita. Lintukontaktit päättyivät järkiään ylösajoon ilman seisontaa. Jossain vaiheessa alkoi jo isännällä usko horjua, että niinköhän Pessi joskus vielä malttaa olla ajamatta lintuja omin päin ylös.

Samaa menoa lintujen ylösajon osalta jatkettiin syyskuussa varsinaisen metsästyskauden alettua. Patsaalassa kuljimme monen monet kerrat. Eräällä näistä kerroista sitten tapahtui selkeä pysähtyminen linnulle. Yritin tietenkin parhaani mukaan hiippailla Pessin luo, mutta eipä laskenut yksittäinen teeri niin lähelle, että olisin ehtinyt avanssia antamaan. Mieltä ylentävä tilanne kuitenkin oli; selkeä seisonta kyseessä. Seuraavalla reissulla ei tosin jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Lintujen ylösajaminen maistui taas.

Syyskuun puolenvälin tienoilla oli vuorossa Kultamalja-kilpailu. Peltohakua ei tälle syksyä ollut alla lainkaan, joten suunnistettiin Lapualle sen verran ajoissa, että kerkesimme käydä edes pikaisen lenkin tutustumassa paikallisiin peltoihin. Tällä lenkillä emme lintuihin törmänneet, mutta Pessin haku näytti kohtalaisen hyvältä minun silmiini. Seuraavana aamuna menimme Kultamaljan karsintoihin. Aamupäivän jälkeen karsittiin reilut puolet koirista pois. Pessi kuului valitettavasti juuri ja juuri karsiutuneiden joukkoon. Näin ollen lopputapahtuman olimme katsomon puolella. Tapahtuma oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja ensi vuonna osallistumme sitten samaan aikaan järjestettävään Derby-kilpailuun.

Syyskuun viimeisen viikon olimme Lokassa metsästämässä. Tällä reissulla tuli joukko ylösajoja omin päin sekä muutama parempi tilanteenpoikanen. Loppuun asti ei tilanteita vielä saatu vietyä. Milloin meidän ja lintujen välissä oli läpinäkymätön ryteikkö ja milloin taas suuri juurakko pelotti niin paljon, että avanssi jäi tekemättä. Mieleenpainuvia hetkiä tarjosi myös koiraa kaikonneet ja todella lähietäisyydeltä lentäneet metso ja koppelo. Eipä ole aiemmin metsäreissulla tullut haulikko olalla katseltua tuommoista menoa. Lintukontakteja reissulta saatiin kosolti ja maltin kasvamista tapahtumien myötä oli havaittavissa.

Syksy eteni ja kuukausi vaihtui. Heti lokakuun alussa menimme käymään päivän metsäreissulla Pessin isän omistajan luona Kajaanissa. Reissu oli varmasti opettavainen, niin koiralle kuin isännällekin. Takataskuun reissulta saatiin seisontayritys riekoille. Maltti ei aivan loppuun asti pitänyt, mutta Pessi selkeästi pysyi paikallaan havaittuaan riekkoparven. Seuraavana lauantaina suuntasimme kohti Mustaamaata – vähän samaan suuntaan siis kuin edellisviikonlopun reissu. Lauantain aikana ei saatu aikaiseksi tapahtuman tapahtumaa. Laavuyön jälkeen lähdimme käveleskelemään takaisinpäin ja tuolla matkalla alkoikin sitten tapahtua. Pessi seisoi todella tiukasti ja käskystä irtosi terävä avanssi. Ilmaan nousi kymmenkunta riekkoa. Pieni peräänmeno ja takaisin. Matka jatkui seisontayritysten saattelemana. Iltapäivällä saatiin seuraava kunnon seisonta. Jälleen käskystä terävä avanssi ja yksittäinen riekko ilmaan. Pessi pysähtyi ja mukana ollut kaveri ampui laukauksen ilmaan. Tilanne oli siis mielestäni todella hyvä. Seisonta, avanssi ja laukaus. Tämä oli loistava päätös metsästyskaudelle.

Lokakuun 17. päivä oli edessä ensimmäiset nuorten luokan kenttäkokeet. Kokoontuminen Tupoksen ABC:lle, mistä matka jatkui koemaastoon. Pessi esitti kokeessa välillä ihan hyvääkin hakua, mutta suurehkon osan hakuajasta kaverit kiinnostivat paljon enemmän kuin tyhjällä pellolla juokseminen. Muutaman erän jälkeen me olimmekin valmiita. Ei siis tulosta.

Loppuvuodesta on Tupoksen pelloilla nähty parasta hakua, mitä Pessi koskaan on esittänyt. Isäntäkin on saanut olla todella ylpeä. Tähän on hyvä tämä vuosi paketoida.

Hyvää Joulua

ja

Onnellista Uutta Vuotta 2010!