Posts Tagged ‘kanakoirakoe’

Syksyn ohjelma muotoutuu

sunnuntai, elokuu 18th, 2013

Metsästyskausi tekee tuloaan ja syksyn ohjelma alkaa sitä myötä muotoutua. Loppukesän ohjelmassa on ollut pyörä- ja uimalenkkejä peruskunnon kasvattaminen silmällä pitäen. Reko onkin paljastunut paljon kovemmaksi uimamieheksi kuin Pessi – veteen ei liiemmin tarvitse houkutella. Tämä käy hyvin ilmi oheisesta videopätkästä.

Sama video täysikokoisena

Noutoharjoitteluakin on jossain määrin tullut harrastettua – joskin enemmänkin olisi siihen voinut panostaa. Rekon toiminta harjoittelumäärä huomioiden näyttää minusta aivan kelvolliselta. Aiemmista kokemuksista viisastuneena Rekon kanssa on otettu harjoitteluun mukaan linnun siipiä ja kokeiltiinpa jopa kokonaisella riekollakin, että miten se homma sujuu. Riekon kanssa meinasi homma mennä vähän ihmettelyksi. Reko kuitenkin kantoi lintua ja piti suussa aivan ansiokkaasti siihen nähden, että tämmöinen kokemus oli kaverille aivan uusi.

Reko treenailemassa noutoa

Reko treenailemassa noutoa

Metsälenkilläkin poikia on jo uskaltanut käyttää. Linnut näyttävät olevan jo hyvin lentokykyisiä eikä niiden kiinni saamisesta ole pelkoa. Alakyläntien varrella heti ensimmäisellä reissulla jo 300 metrin kulkemisen jälkeen Pessi ottikin tiukan seisonnan teerelle. Loppujen lopuksi lähimaastosta karkottui kolme teertä. Pessillä homma ei ollut viime syksystä unohtunut. Tilanne hoitui mallikkaasti alusta loppuun. Valitettavasti Rekolle ei vielä kunnollista lintutilannetta ole saatu – tosin asia varmasti korjaantunee syksyn edetessä. Galleriassa on muutama kuva lenkiltä.

Syksyn ensimmäinen varsinainen kiinnepiste on Pudasjärven metsäkoe 15.9.2013, johon osallistumme Pessin kanssa. Rekon koekausi saa odotella 21.9. olevaa Derbyä. Tästä suuntaamme sitten pariksi viikoksi Lokkaan tarkastelemaan sen seudun lintutilannetta. Loppusyksylle, kun Suomessa kanalintukausi on jo päättynyt, on mahdollisesti tulossa vielä reissu Ruotsin puolelle. Vastaavalle reissulle osallistuin myös viime vuonna – toivon mukaan tämä vuosi olisi lintujen puolesta hieman antoisampi.

Eiköhän tässä ala olemaan sen verran kiinnepisteitä, että syksyn aikana riittää ohjelmaa niin koirille kuin isännällekin.

 

Limingan KAKE

keskiviikko, marraskuu 3rd, 2010

Heti kanalintukauden loputtua oli vuorossa Limingan kenttäkoe. Sunnuntaiaamuna suuntasimme Pessin kanssa Tupoksen ABC:n kautta maastoon. Keli oli kaikin puolin mukava. Tuulta oli sopivasti ja ilma oli kirkas. Toivoa täynnä lähdettiin katsomaan, mitä pellolla saadaan aikaiseksi.
Ensimmäisen hakuerän puolenvälin tienoilla alkoi Pessi kulkea kuono maassa – selvästi seuraten maajälkiä. Tästä johtuen erän haku jäi suppeaksi ja pyöriväksi. Tässä erässä ei lintuja näkynyt. Saimme vielä mahdollisuuden näyttää parempaa hakua ainakin yhden erän verran.
Toisessa hakuerässä meno oli jo huomattavasti parempaa. Haku laajeni eikä enää pyöritty maajälkien perässä. Erä alkoi olla loppusuoralla, kun Pessi törmäsi pellon päädyssä fasaanipariin ja meni vielä railakkaasti perään. Tilanne kehittyi aivan optimaalisesti: Pessi tuli fasaaneille suoraan tuulen alta, mutta jostain syystä puski täydellä kaasulla päin lintuja. Liekö hajut kuitenkin pyörineet epäsopivasti… muuta selitystä ei tapahtumalle äkkiä keksi. Törmäyksen ja peräänmenon seurauksena koe oli meidän osalta valmis.

Syksy etenee

keskiviikko, syyskuu 1st, 2010

Syksy on edennyt mukavasti metsälenkkien merkeissä. Sää on ollut kohtalaisen suosiollinen ja lintujakin löytynyt. Alakyläntien varrella pari teeripoikuetta on toiminut hyvinä “harjoitusvastustajina”. Linnut ovat löytyneet hyvin ja seisonnat olleet teräviä. Peräänmenoa on tilanteissa järkiään ollut ja parilla reissulla sitä on koitettu saada pois köyden avulla. Merkkejä paremmasta on jo ilmoilla, mutta harjoitusta asian tiimoilta lienee vielä tiedossa.

Elokuun puolivälissä osallistuimme riistanlaskentaan Somerovaarassa. Parin tunnin lenkin aikana löysimme riekkopoikueen ja yhden yksittäisen koppelon. Riekoille Pessi otti seisonnan, mutta linnut karkoittuivat toisen koiran tullessa tilanteeseen. Lintujen noustua siivilleen lähti myös Pessi. Tämän tilanteen jälkeen kokeilimmekin juoksuttamista naru perässä tulevien tilanteiden varalta, mutta sopivaa koulutusmahdollisuutta – eli lintutilannetta – ei päivän aikana enää siunaantunut. Pois lähtiessä vielä pyypoikue hyppi lentoon tien reunalta.

Seisontaa ja säestystä Somerovaarassa
Seisontaa ja säestystä Somerovaarassa

Elokuun lopussa suuntasimme kaksipäiväisiin metsäkokeisiin Kuhmon Viiksimoon. Puitteet olivat todella loistavat. Majoitus oli järjestetty Boreal Wildlife Centreen. Myös sää suosi kokeita, sillä vesisateita ei juuri saatu ja lämpötila pysytteli kymmenen asteen tietämillä.

Lauantaiaamuna yhdeksän aikaan olimme maastossa ja koe alkoi. Ensimmäisessä erässä nähtiin Pessiltä hakua, jollaista minäkään en vielä koskaan ollut nähnyt. Pessi “metsästi” todella itsenäisesti ja kävi 15 minuutin erän aikana vain muutaman kerran näkyvillä. Tämä ei jatkoon hyvää luvannut. Toisessa erässä tilanne onneksi hieman parani ja pientä parannusta oli havaitavissa myös kolmannessa erässä. Siihen osui lintutilannekin, jossa Pessi otti seisonnan. Valitettavasti minä olin juuri pahimmilleen puuryppään takana enkä tilannetta sieltä nähnyt. Tuomari kulki hieman sivummalla ja sieltä tilanteen nähtyään ilmoitti siitä minulle. Lähdin kiertämään puita ja sillä välin linnut karkasivat seisonnalta. Pessi kuitenkin pysyi hienosti täysin paikoillaan, joten erä sai jatkua. Tilanteen jälkimainingeissa karkoittui vielä neljä teertä lisää, mutta Pessi edellisen tilanteen tapaan antoi teerien mennä rauhassa. Saimme vielä lyhyen erän päivän päätteeksi, mutta siinä ei mitään mainittavaa tapahtunut. Päivältä ei siis tulosta ja muutenkin jäi vähän epäluuloinen mieli asioiden kulusta.

Sunnuntaina koe aloitettiin samoihin aikoihin kuin lauantaina. Heti ensimmäisessä erässä Pessin meno näytti paljon lupaavammalta kuin edellispäivänä, tosin hakuluovilta tultiin edelleen takaisin selän takaa. Pari erää Pessi esitti kohtalaista hakua, mutta lintuja ei löytynyt. Kolmannessa erässä sama meno jatkui ja sieltä sitten teeret löytyivätkin. Tällä kertaa linnut karkasivat seisonnalta minun ja tuomarin ollessa noin 20-30 metrin päässä. Pessi lähti liikkeelle ja paikka-komennolla malttoi pysähtyä sekunniksi pariksi, mutta sitten meni muutaman kymmenen metriä perään. Peräänmenon myötä sunnuntai päättyi siis ilman tulosta, mutta päivästä jäi paljon parempi mieli kuin lauantaista.

Lauantain kokeessa Pessin sukulaiset kunnostautuivat oikein toden teolla. Pessin emä Douedal’s Merili (ohj. Ahti Heikka) ja Pessin setä Håkoya’s C-Spitfire (ohj. Harri Huhtala) ansaitsivat molemmat AVO1 tuloksen ja näin ollen siirtyivät voittajaluokkaan. Onnittelut molemmile koirille ohjaajineen!

Syksyn jatko-ohjelma sisältää metsälenkkeilyä ja mahdollisesti pellolla käyntejä puintien niin salliessa. “Virallisessa ohjelmassa” seuraavana vuorossa on Derby Lapualla syyskuun puolenvälin tienoilla. Derbyn jälkeen käännetään nokka kohti Lokkaa ja kanalintujen metsästyskautta.

Vuosi lähenee loppuaan

lauantai, joulukuu 19th, 2009

Mielenkiintoinen vuosi lähenee loppuaan. Pessi on ottanut aimo harppauksia eteenpäin ja isännällä on ollut täysi työ pysytellä perässä.

Päällimmäisenä mielessä ovat kuluneen syksyn tapahtumat, joten joko muisti on huono tai sitten viime kevättalvella/keväällä ei suuria ihmetyksen aiheita ollut. Kevättalven kuljimme peltotreeneissä ja toukokuussa kävimme hakemassa Pessille näyttelytuloksen Rovaniemen ryhmänäyttelystä. Näyttely oli ensimmäinen niin koiralle kuin isännällekin. Tulos saatiin ja olimme tyytyväisiä kotiin lähdettäessä.

Kesän vietimme rauhaiseloa metsä-/peltolenkkien osalta ja annettiin näin linnuille pesintärauha. Elokuun loppupuolella aloitimme sitten kulkemisen metsissä tarkastellen metsäkanalintutilannetta. Ennakko-odotukset lintujen määristä olivat varsin kehnot. Kirjoitettiinhan vähän joka toisessa lehdessä siitä, kuinka lintukannat olivat romahtaneet. Metsäalueet Somerovaarassa, Patsaalassa sekä Alakyläntienvarrella tarjosivat kaikesta huolimatta useita lintutilanteita. Lintukontaktit päättyivät järkiään ylösajoon ilman seisontaa. Jossain vaiheessa alkoi jo isännällä usko horjua, että niinköhän Pessi joskus vielä malttaa olla ajamatta lintuja omin päin ylös.

Samaa menoa lintujen ylösajon osalta jatkettiin syyskuussa varsinaisen metsästyskauden alettua. Patsaalassa kuljimme monen monet kerrat. Eräällä näistä kerroista sitten tapahtui selkeä pysähtyminen linnulle. Yritin tietenkin parhaani mukaan hiippailla Pessin luo, mutta eipä laskenut yksittäinen teeri niin lähelle, että olisin ehtinyt avanssia antamaan. Mieltä ylentävä tilanne kuitenkin oli; selkeä seisonta kyseessä. Seuraavalla reissulla ei tosin jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Lintujen ylösajaminen maistui taas.

Syyskuun puolenvälin tienoilla oli vuorossa Kultamalja-kilpailu. Peltohakua ei tälle syksyä ollut alla lainkaan, joten suunnistettiin Lapualle sen verran ajoissa, että kerkesimme käydä edes pikaisen lenkin tutustumassa paikallisiin peltoihin. Tällä lenkillä emme lintuihin törmänneet, mutta Pessin haku näytti kohtalaisen hyvältä minun silmiini. Seuraavana aamuna menimme Kultamaljan karsintoihin. Aamupäivän jälkeen karsittiin reilut puolet koirista pois. Pessi kuului valitettavasti juuri ja juuri karsiutuneiden joukkoon. Näin ollen lopputapahtuman olimme katsomon puolella. Tapahtuma oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja ensi vuonna osallistumme sitten samaan aikaan järjestettävään Derby-kilpailuun.

Syyskuun viimeisen viikon olimme Lokassa metsästämässä. Tällä reissulla tuli joukko ylösajoja omin päin sekä muutama parempi tilanteenpoikanen. Loppuun asti ei tilanteita vielä saatu vietyä. Milloin meidän ja lintujen välissä oli läpinäkymätön ryteikkö ja milloin taas suuri juurakko pelotti niin paljon, että avanssi jäi tekemättä. Mieleenpainuvia hetkiä tarjosi myös koiraa kaikonneet ja todella lähietäisyydeltä lentäneet metso ja koppelo. Eipä ole aiemmin metsäreissulla tullut haulikko olalla katseltua tuommoista menoa. Lintukontakteja reissulta saatiin kosolti ja maltin kasvamista tapahtumien myötä oli havaittavissa.

Syksy eteni ja kuukausi vaihtui. Heti lokakuun alussa menimme käymään päivän metsäreissulla Pessin isän omistajan luona Kajaanissa. Reissu oli varmasti opettavainen, niin koiralle kuin isännällekin. Takataskuun reissulta saatiin seisontayritys riekoille. Maltti ei aivan loppuun asti pitänyt, mutta Pessi selkeästi pysyi paikallaan havaittuaan riekkoparven. Seuraavana lauantaina suuntasimme kohti Mustaamaata – vähän samaan suuntaan siis kuin edellisviikonlopun reissu. Lauantain aikana ei saatu aikaiseksi tapahtuman tapahtumaa. Laavuyön jälkeen lähdimme käveleskelemään takaisinpäin ja tuolla matkalla alkoikin sitten tapahtua. Pessi seisoi todella tiukasti ja käskystä irtosi terävä avanssi. Ilmaan nousi kymmenkunta riekkoa. Pieni peräänmeno ja takaisin. Matka jatkui seisontayritysten saattelemana. Iltapäivällä saatiin seuraava kunnon seisonta. Jälleen käskystä terävä avanssi ja yksittäinen riekko ilmaan. Pessi pysähtyi ja mukana ollut kaveri ampui laukauksen ilmaan. Tilanne oli siis mielestäni todella hyvä. Seisonta, avanssi ja laukaus. Tämä oli loistava päätös metsästyskaudelle.

Lokakuun 17. päivä oli edessä ensimmäiset nuorten luokan kenttäkokeet. Kokoontuminen Tupoksen ABC:lle, mistä matka jatkui koemaastoon. Pessi esitti kokeessa välillä ihan hyvääkin hakua, mutta suurehkon osan hakuajasta kaverit kiinnostivat paljon enemmän kuin tyhjällä pellolla juokseminen. Muutaman erän jälkeen me olimmekin valmiita. Ei siis tulosta.

Loppuvuodesta on Tupoksen pelloilla nähty parasta hakua, mitä Pessi koskaan on esittänyt. Isäntäkin on saanut olla todella ylpeä. Tähän on hyvä tämä vuosi paketoida.

Hyvää Joulua

ja

Onnellista Uutta Vuotta 2010!