Archive for lokakuu, 2011

Metsästyskausi meneillään

keskiviikko, lokakuu 12th, 2011

Syksy on edennyt jo pitkälle ja metsästyskausi lähenee pikkuhiljaa loppua. Syksy on ollut hyvin antoisa monessakin mielessä. Ennen metsästyskautta kerkesimme käydä tekemässä muutaman metsälenkin ja niiden perusteella odottelin toiveikkaana metsästyskauden alkua.

Heti kauden avauspäivänä suuntasimme Pessin kanssa Patsaalaan tarkoituksena käydä avaamassa kausi lyhyehköllä lenkillä. Alueella oli muutama muukin metsämies ja heitä jututettuamme päätimme suunnata Karhusaarta kiertelemään. Eikä kierrosta tarvinnut pitkään kulkea, kun Pessi otti tiukan seisonnan. Teeret olivat vain sen verran aralla tuulella – liekö tulleet jo häirityiksikin – ettei tilanteesta poikinut sen kummempaa kerrottavaa. Päivä jatkui samantyylisten tilanteiden saattelemana. Vaikka tilanteita ei loppuun asti saatu vietyä, jäi päivästä todella positiivinen kuva. Viime syksynä ongelmalliseksi noussut peräänmenohalukkuus näytti olevan laantumaan päin.

Seuraavana viikoloppuna olikin jo aika suunnata auton keula kohti Lokkaa. Tarkoitus oli viihtyä pohjoisen reissulla parin viikon ajan. Lintutilanteesta oli kuulunut todella paljon hyvää, joten todella mielenkiinnolla odottelimme, että pääsemme itse tilanteen toteamaan.

Viikonloppuna kävimme mökillä pyörähtämässä ja laskin koirat pihalla irti. Pessi otti hyvin pian seisonnan aivan pihapiirin tuntumasta. Rekohan tästä vähät välitti ja tormasi tyypilliseen tapaansa paikalle. Seisonnan kohteena olleet teeret eivät tästä oikein tykänneet ja lopputuloksena oli kahden koiran ja teerien välinen juoksukilpailu. Vähän jäi Pessin puolesta harmittamaan, mutta toisaalta Reko pääsi näkemään kanalintuja heti reissun aluksi.

Maanantaina lähdimme Pessin kanssa kiertelemään Pienen Hanhivaaran ja Satkomaan laiteita. Ensimmäisen tunnin – parin aikana kerkesin jo miettimään, että niinköhän on puhetta enemmän kuin mitä lintukannat ovat todellisuudessa nousseet. Mietintä osoittautui onneksi turhaksi – iltapäivän aikana tapahtumia riitti enemmän kuin tarpeeksi. Riekkotilanteita toisensa perään ja välissä vielä teeret, koppelot ja metsot. Riekkojen kanssa Pessi toimi oikein hienosti ja pääsimme viemään muutaman tilanteen pudotusta vaille loppuun asti. Harmiksemme linnut olivat onnistuneet piiloutumaan semmoisiin risukkoihin, ettei ampumiseen ollut mahdollisuutta. Ja sitten kun kerran oli, onnistuin siitä pummaamaan. Taas jäi kuitenkin hyvä mieli päivän päätteeksi vaikka saalista ei saatukaan. Olihan riekkotilanteet olleet Pessin osalta mainiosti hoidettu.

Tiistaina päätimme lähteä katsastamaan, mitä edellispäivänä löytyneille riekkopoikueille kuuluu. Pitkään ei ehditty kulkea, kun Pessi nousi jängän laidalta päättäväisesti ylemmäs kankaalle. Pessin pysähdyttyä lähdin tarkastamaan tilannetta ja sieltähän Pessi löytyi seisonnalta, kohtalaisen läheltä hakkuuaukean reunaa. Tultuani Pessin lähelle alkoi tarkentelu, jota tapahtui useamman kerran. Kun tarkentelut oli tehty, otti Pessi käskystä hyvän avanssin ja nosti linnut ilmaan. Riekkopoikueen noustessa siivilleen Pessi pysähtyi käskystäni paikalleen ja pääsin pudottamaan riekon oikein hyvältä paikalta. Pudonnut lintukaan ei Pessiä irroittanut liikkeelle. Aiemmat peräänmeno-ongelmat mielessäni en uskaltanut yrittää noudattaa lintua vaan päätin hakea riekon itse. Loistavasti menneen tilanteen päätteeksi Pessi herkutteli riekon sisälmyksillä ja minä kahvilla.

Pessi riekkotilanteen jälkeen
Pessi riekkotilanteen jälkeen

Kolmantena päivänä päätimme suunnata Vosavaaran laiteita tarkastamaan. Tälläkään kertaa emme ehtineet pitkään kulkea, kun linnut löytyivät. Nyt kerkesimme kulkea autolta arviolta noin 200 metrin matkan. Talvitien reunassa Pessi seisoi tiukasti ja minä hiippailin paikalle. Avanssin annettuani tapahtuikin sitten odottamaton käänne. Pessi otti avanssin totutun räväkästi ja teeripoikueen noustessa lentoon yksi akkateeristä jäi koiralle suuhun. Tätä hämmästellessä kävin hakemassa linnun itselleni. Suolistaessa lintu vaikutti aivan normaalilta, joten edelleenkään mitään selitystä tapahtuneelle ei ollut. Tilannetta seurasi sitten hyvän mittainen tauko, jotta Pessikin sai reilusti rauhoituttua. Jännityksen sekaisin tuntein jatkoimme sitten matkaa – mielessä mietin koko ajan, että mitenkähän se seuraava tilanne mahtaa mennä. Tähän saimme hetken kuluttua vastauksen, kun Pessi ottaa tiukan seisonnan koppelolle. Ampumaetäisyydelle en päässyt, mutta helpotusta jännitykseen kuitenkin sain, koska Pessi malttoi vanhaan malliin seistä ja odotella isäntää paikalle. Myös seuraavat tilanteet menivät totutun mallikkaasti, joten suurta vahinkoa teeren kiinni saaminen ei tuntunut aiheuttaneen.

Keskiviikkona kävimme Rekon kanssa ampumaradalla kuuntelemassa, miten hirvikivääri pamahtaa. Reko ei asiasta isommin välittänyt, joten huoli pois tältä osin.
Reko ja Elli kuuntelemassa ampumaradalla
Reko ja Elli kuuntelemassa ampumaradalla

Torstaina suuntasimme Pessin kanssa Paukuteselän ympäristöön. Vain hetki autolta irtaannuttuamme Pessi ottaa seisonnan hakkuuaukealla. Avanssi – riekot ilmaan – koira paikalleen – lintu alas. Homma meni taas käsikirjoituksen mukaan. Päivän mittaan saimme vielä parit riekkotilanteet aikaiseksi, mutta saalista niistä emme saaneet. Isompien lintujen kanssa päivä meni vähän harjoitteluksi – seisontojen tarkennukset tahtoivat mennä järkiään liian lähelle ja linnut kaikkosivat. Toisaalta kovahko tuuli varmasti teki oman haasteensa koiran hommiin. Päivä sai ikävähkön päätöksen, kun autolla huomasin Pessin toisen etutassun olevan veressä. Anturan kiinnityskohdassa oli noin sentin mittainen syvähkö haava. Ei auttanut kuin lähteä ajelemaan lähimmälle eläinlääkärille – 90km päähän. Lääkäri hieman mietti, että tikatakko vaiko eikö ja lopulta päätyi siihen, että ei tikata vaan annetaan parantua siteessä pitämällä. Lääkäri kertoi arvioiduksi paranemisajaksi noin viikon. Huilitaukoa oli siis luvassa.

Pessin taukoviikon aikana kävin itse käveleskelemässä metsässä, mutta kyllähän homma tuntui puolivaloilla lontsimiselta, kun koiraa ei ollut mukana. Viikon kuluttua lauantaina Pessikin pääsi taas tositoimiin. Koska päivä oli viimeinen mahdollisuus käydä metsässä ennen kotiinpaluuta, suuntasimme tutulle lintumaalle Satkomaahan. Ensimmäinen tilanne tulikin sitten heti 20m peräkontin takaa. Pessi seisoi tieltä metsän reunassa olevaa teertä. Hoidimme teeren lentoon ja lähdimme käveleskelemään jängän laiteita kohti. Tilanteita alkoi karttua entiseen malliin, mutta sillä erolla, että linnut olivat nousseet jängän laidalta hieman ylemmäs kankaalle. Kankaan laita on Satkomaassa nuorehkoa tiheää koivikkoa, joka on metsästysmaastoksi sangen haasteellista. Ääneti ei pysty kulkemaan ja vaikka onnistuisi päästä seisonnalle asti, olisi ampumamahdollisuuden saaminen todella epätodennäköistä. Päivä sujui varsin hyvin. Tilanteita saatiin aikaiseksi ja Pessin toiminta niissä oli esimerkillistä. Jopa isommatkin linnut pysyivät nyt seisonnoilla eikä Pessi tarkennellut liian lähelle.

Pessi - seisonta teerelle
Pessi seisoo teertä

Lauantai-iltapäivänä kävimme vielä Rekon kanssa lähivaarassa mutkan. Vaaran laidalla edestämme kaikkosi teeri reilun 50 metrin päästä. Reko ei tätä kuitenkaan huomannut. Kuljimme teeren lähtöpaikan läpi ja melkoinen hyörinä ja pyörinä nuorella koiralla alkoikin – vähän väliä katsottiin isäntää, että mitähän tässä nyt oikein on tapahtunut. Tilanne sai vielä toisinnon parin sadan metrin päässä, kun teeri hyppäsi taas edestämme ilmaan. Rekon kulkeminen metsässä näyttää ainakin minun silmään todella hyvältä. Välistä rohkeutta riittää vähän liiaksikin, mutta hyvin kuuliaisesti Reko kääntää takaisin “luoveiltaan” vihellettäessä. Videot-sivulta löytyy pieni videopätkä nuoren kaverin metsälenkiltä.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todellä hyvä maku suuhun. Lintutilanne oli vähintäänkin odotetunlainen, kelit suosivat ja koirat saivat mukavasti tilanteita ja onnistumisia. Oulun seudulla on tarkoitus vielä joku reissu keretä tekemään ennen kauden loppumista.