Archive for the ‘Kuulumisia’ Category

In memoriam: Douedal’s Pessi 19.4.2008 – 29.11.2016

tiistai, marraskuu 29th, 2016

Tämä syksy tulee jäämään muistoihin erilaisena kuin kuvitelmat vielä kesällä olivat. Alkusyksystäkin vielä kuvittelin kyseessä olevan – vähintäänkin osittain – kesäterää kunnossa. Mutta tilanteen vain synkennyttyä syksyn edetessä alkoi tilanne selvitä sen kaltaiseksi, että ei taida aivan pelkästään kuntopuolesta olla kysymys. Viimeisen varmistuksen asialle sain eläinlääkäristä – nivelrikkoa edessä ja takana sekä selkärangassakin ongelmaa. Paluuta metsästyshommiin ei enää olisi. Liikkuminen meni lopulta sen verran heikoksi, että muutaman kilometrin kävelykin alkoi olla liikaa. Päätös jatkosta ei siis sinänsä ollut vaikea, mitään arvoistaan elämää ei Pessillä enää edessä olisi ollut.

Kaiken kaikkiaan ei varmasti paljon parempaa kanakoiraa voisi itselle ensimmäiseksi kuvitella – Pessi opetti yhteisten vuosien aikana varmasti minulle paljon enemmän kuin minä Pessille. Vaikka nämä raskaita hetkiä ovatkin, niin hyvät muistot ovat silti päällimmäisenä mielessä.

Kuva Lis-Mari Martikainen 2011

Kisat ja laskennat käyty

tiistai, marraskuu 11th, 2014

Syksy eteni kanalintukauden jälkeen suunnitelmien mukaisesti. Marraskuun toisena päivänä osallistuimme Pessin kanssa Pohjois-Pohjanmaan Kanakoiraharrastajien jäsentenväliseen kisaan Rantsilassa. Sääennusteet lupailivat vesisadetta ja lumikin oli maassa. Aamulla sää näyttikin aika lailla siltä, mitä ennusteet olivat kertoneet – taivaalta satoi jotain pieniä jääpuikkoja muistuttavaa ja lumeen oli muodostunut kuori pinnalle. Aamun hakuvuoroissa näkyikin tassujen nostelua lumen pintaan muodostuneen kuoren vuoksi. Päivän mittaan keli kuitenkin selkiytyi ja lämpeni hieman, joten iltapäivästä oltiin oikeinkin mukavissa olosuhteissa liikenteessä. Päivän aikana ei kuitenkaan saatu koko kisaporukalle kuin yksi lintutilanne, jolla kisan voitto ratkesi Loukasahon Baileys – Tero Soronen -parille. Lintuja jäljistä päätellen kyllä oli, mutta olisiko sitten satanut lumi ajanut linnut vähän syrjemmälle ja tästä syystä tilanteet jääneet vähiksi.

Lauantaina 8.11. suuntasimme kohti Tyrnävän peltoja peltopyylaskennat mielessä. Sinänsä lähtökohdat peltopyytilanteisiin ei ole mitenkään parhaat mahdolliset – Pessikään ei vielä tähän päivään mennessä ole peltopyytä seisonut. Hakuparini koirat sen sijaan pelaavat peltopyyllä hieman eri malliin – päivän saldona seisonnat kahdelle peltopyyparvelle (13+9). Mukavan kokoisia näyttivät parvet ainakin meidän laskenta-alueella siis olevan. Kaiken kaikkiaan laskennoissa löytyi 10 peltopyyparvea, joissa yhteensä 75 peltopyytä. Laskennoissa havaitut peltopyymäärät olivat samalla tasolla, mitä ne ovat muutamat viime vuodet olleet.

Reko peltopyylaskentaa tekemässä

Reko peltopyylaskentaa tekemässä

Kanalintukausi paketissa

keskiviikko, lokakuu 1st, 2014

Kanalintukausi on jälleen kerran paketissa. Tänä vuonna tilanteita kertyi aivan mukavasti ja lintukannatkin näyttivät – ainakin noilla mailla, missä tuli kujettua, olevan kohtalaisen hyvässä tilanteessa.

Ennen kanalintukauden aloitusta kävimme Mustassamaassa “lämmittelemässä” vesilintuhommissa. Tuolle reissulle otin koirista mukaan vain Rekon, koska pienenä taka-ajatuksena oli kokeilla mielenkiintoa vesilintujen noutohommiin. Maalle tiputuksia reissulla saatiinkin, mutta ei kyllä mitenkään luonnostaan herättänyt vesilinnut semmoista reaktiota, että niitä olisi tarvinnut odotella Rekon toimesta tuotavaksi. Ensimmäinen vesilintukosketus oli taviin, jossa homma meni Rekolla enemmän ihmettelyn puolelle, että mikäs se tämä oikein on. Lyhyen tutkailun jälkeen homma tuntui olevan selvä ja Reko lähti jatkamaan matkaa jättäen linnun niille sijoilleen. Kiinnostus vesilintuihin ei kyllä herännyt kummemmaksi myöhemmissäkään tilanteissa. Iso ero on verrattuna kanalintuihin, joihin intoa ja kiinnostusta piisaa vaikka muille jakaa.

WP_20140824_12_12_22_Pro

Reko tutkailee, onko järvellä elämää

Varsinainen kanalintukausi avattiin myös Mustassamaassa. Aloitusviikonlopulta käteen jäi muutamia lintukontakteja ja näistä koirien osalta paras suoritus oli Pessin koppeloseisonta. Muutoin viikonloppu tarjosi vähän eriskummallisempia tilanteita. Näistä ehkä mieleenpainuvimpana teeri, joka päätti laskeutua maahan noin 30 metrin päähän kahdesta miehestä ja koirasta. Koppeloseisontaa lukuun ottamatta koirilta ei mitenkään kovin erikoista toimintaa.

Syyskuun loppupuolen koittaessa suuntasimme pariksi viikoksi kohti Lokkaa. Tarkoituksena metsästellä pääasiassa kanalintuja sekä hirvenpyyntiä sen verran, että saamme seurueemme hirven nurin. Sunnuntaina 21.9. suuntasin Pessin ja Rekon kanssa Rovapään laiteille hyvien riekkomuistojen vetämänä. Paikka ei pettänyt tälläkään kertaa. Heti 300 metrin päässä autolta Pessillä tiukka seisonta. Reko taemmas odottelemaan ja itse katsastamaan tilannetta tiheähköön kuusikkoon. Koiralle päästyäni siivittyi koiran edestä 12 riekon poikue. Harmittavasti lintujen lähtöpaikalla kuusikko oli vain niin tiheä, että se esti ampumisen – linnut tulivat paremmin näkyville vasta ampumamatkan ulkopuolella. Muutaman kilometrin matkalta saimme vielä hyvän teeriseisonnan sekä pari mukavaa riekkoseisontaa, joissa päästiin jo viemään tilanteet aivan loppuun saakka. Tämmöinen aloitus metsästyslomalle oli kuitenkin vähintäänkin mukava.

Seuraavana päivänä lähdimme tarkastamaan Satkomaan tilannetta. Nimensä mukaisesti maa on osittain todella tiheää risukkoa ja sinnehän ne linnutkin olivat pääosin pakkaantuneet. Täällä ei muuta saatu aikaiseksi kuin kaukaa kaikonneita lintuja. Risukossa oli aika toivottoman tuntuista päästä lähellekään koiraa ilman, että linnut karkaisivat.

Tiistaina 23.9. suuntasimme aamupäivästä retkeilemään Moskun pirtin suuunnille. Pirtin pihapiiriin tutustuttuamme ja kahvitulet tehtyämme jäin koirien kanssa Juurakkosaaria kiertelemään. Ennakko-odotuksia vastoin päivä oli hyvin vähätilanteinen. Havainto yhdestä neljän riekon poikueesta sekä yksi tyhjä seisonta kuivalla kankaalla. Kotimatkalla oli yksi riekkopoikue “tietopaikassa”, jota sitten käytiin Pessin kanssa katsomassa parin kilometrin pyörähdyksen verran. Pessiltä tilanne hoidettu vähintäänkin hyvin ja ei tarvinnut tästä päivästä aivan tyhjin käsin palata kotiin.

WP_20140923_10_49_48_Pro

Moskun pihapiirissä

WP_20140923_11_37_49_Pro

Evästauolla

Keskiviikkoona heräiltiinkin sitten tuuliseen ja lumisateiseen keliin. Sää näytti sen verran kehnolta, että meinasin ensin jättää metsäreissun tekemättä. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin lähteä käymään katsomassa, mitä Paukuteselän ympäristössä näkyy. Vain muutama sata metriä autolta käveltyäni näkyy todella kaukana – reilusti koirankin etupuolella, kun kolme teertä karkottuu. Tässä vaiheessa tuntui, että tämmöistä ennakko-odotusten kaltaista on varmastikin luvassa päivän ajaksi. Ennen päiväkahvitaukoa riekkopoikue kuitenkin osuu kohdalle ja jää Pessille seisontaan. Riekkotilanteet ovat Pessillä olleet sen verran hyvin hoidettuja, että niissä lintuja on päässyt tarkkailemaan maahan kohtalaisen lähietäisyydeltä. Niin tälläkin kertaa tilanne oli hyvin hallinnassa ja mallikkaan suoritukseen päätteeksi saalis reppuun ja jatkamaan matkaa. Kahvitauon pitämisen jälkeen ei montaa askelta tulistelupaikalta ehtinyt ottaa, kun metso hyppää meistä noin sadan metrin päässä lentoon ja lähtee lentämään suoraan kohti. Tämä oli taas näitä reissun harvinaisuuksia – metson lentolinja olisi mennyt noin kymmenen metrin päästä meistä. Aivan niin lähelle se ei kuitenkaan päässyt. Päivä erikoisen hyvä ottaen huomioon keliolosuhteet – reilua tuulta ja lumisadetta koko päivän ajan.

WP_20140924_12_20_32_Pro

Kahvitauolla Paukuteselässä

Yhden välipäivän jälkeen käänsimme nokkamme kohti Sammakkoselkää – ajatuksena luonnollisesti linnut, mutta myös toisaalta katsastella maastoa, josko hirvistä näkyisi merkkejä seuraavan päivän aloitusta silmällä pitäen. Aamupäivän aikana tulee puhdas törmäys teeripoikueeseen sekä Pessiltä hieno yksittäisen riekon hoitaminen. Pysyi lumisessa maassa jopa niin tiukasti, että meinasi itseltä usko loppua. Noh – sai se Pessi sen sieltä lopulta ylös ja tilanne onnistui kaikin puolin. Hieman ennen kahvitaukoa Reko törmää parinkymmenen puun kokoisessa kuusiryppäässä metsopoikueeseen – ryminää riitti, kun aivan samoilta sijoilta pomppasi neljä koppeloa ja neljä metsoa lentoon. Yksi koppelo ja yksi metso jäivät vielä tarkkailemaan tilannetta aivan ensimmäisiin puihin. Harmittavasti Rekolla edelleen on tilanne se, että jos edes näkee jossain linnun lentävän, niin meinaa liivi ratketa päälle, kun pitäisi päästä täysillä vetämään perään. Mistään maltista seisonnoille jäämiseen ei ole paria kertaa enempää havaintoja. Iltapäivän aikana havainnot jäävät yhteen yksittäiseen kaukaa kaikkoavaan metsoon.

Lauantaina 27.9. olikin sitten vuorossa hirvenpyyntiä. Ivalolaisvahvistus todella hyvin toimivine koirineen oli meille taas tullut avuksi. Parin tunnin haeskelun ja yhden-kahden karkon jälkeen hirvi olikin haukussa. Pari tuntia haukkua ja Juha pääsi sakeassa risukossa semmoiselle matkalle, että tappisarvi kellahti nurin. Iltapäivän ja illan puhteina olikin sitten hirven saaminen metsästä roikkumaan – omat haasteensa toi hirvenkaatopaikka, joka oli juuri sopivasti Vuoltisen rannalla, luonnollisesti toki sillä puolen, mihin ei ollut mönkijälläkään asiaa. Tästä kuitenkin selvittiin niin, että iltaan mennessä hirvi oli jo roikkumassa.

Otto_hirvi_1

Otto opissa hirvenhakureissulla

Sunnuntaina joutikin taas sitten linnunpyyntiin, kun seurueen hirvi oli asianmukaisessa paikassa. Suuntasimme Jaanan ja koirien kanssa Koutuvaaraan katselemaan sen puolen lintutilannetta. Koko päivän aikana vain kaksi yksittäisen linnun havaintoa ja niistäkään ei tilanteita saatu aikaiseksi vaan linnut karkoittuivat jo jopa ihmeellisenkin kaukaa.

Maanantaina käänsimme katseet kohti Kahdenojan Kaitamaata. Muutaman kilometrin kävelymatkan aikana kohti varsinaista kohdealuetta ei tilanteita ollut. Lähes välittömästi Kahdenojan Kaitamaahan päästyämme alkoikin sitten tapahtua. Ensin teeri rapsahti puuhun omia aikojaan noin 100 metriä meidän selän takana. Koirat kiinni, hiippailuhommiin ja teeri reppuun. Ennen päiväkahvia Pessi otti vielä riekkopoikueen seisonnalle. Tilanne oli taas niin rauhallinen, että ennen ylös nostamista pystyi jopa ottamaan kuvia maassa temuavista riekoista. Harmittavasti kännykkäkameran kuvat jostain syystä vaan täysin sameita. Kuvaushetken jälkeen nosto ja poikueesta yksi mukaan. Kahvitauon jälkeen lähdimme suuntamaan takaisinpäin – osin samoja jälkiä, mitä tulomatkallakin. Kotimatkalla olikin sitten taas sarjassamme eriskummallisia tilanteita – samoilla suunnilla, jossa aamupäivän riekkotilanne oli ollut. Pessillä hyvä seisonta, kuuluu riekon päkätystä ja ajattelen, että eipä tuosta samasta poikueesta tarvitse enempää pudottaa. Ei muuta kuin tilannetta kohti siirtymään. Pessi on jo näköetäisyydellä kohtalaisen avoimessa maastossa noin 50 metrin päässä. Siinä katsellessani seisonnalta lähtee kaksi riekkoa ja metso. Enpä ole moista seuruetta ennen nähnyt samasta läjästä lähtevän.

WP_20140929_12_31_15_Pro

Kahdenojan Kaitamaassa

Tiistaina 30.9. lähdimme Rekon ja Pessin kanssa pienen mutkan kautta kohti Tukavaaranmännikköä. Heti alkumatkasta Pessille seisonta paikasta, jossa oli aiemmin havaintoja metsoista. Odottelen noin 150 metrin päässä paikallaan ja odotteleen, että rauhoittuuko tilanne. Ei ehdi mennä kuin pari minuuttia, kun seisonnan suunnalta, meistä noin 60-70 metrin päästä, lentää yksittäinen metso. Pessi gps:n perusteella edelleen paikallaan, joten ilmeisesti on vain karannut seisonnalta. Muutaman minuutin kuluttua Pessikin sitten irrottaa tilanteesta ja tulee rauhallisesti takaisin. Metsojen kanssa on silloin tällöin ollut aiemminkin hieman samaa ongelmaa – ei tahdo Pessillä pysyä vaan karkailevat seisonnoilta. Päivän aikana saadaan keskivertoa paremmin tilanteita ja vielä hyviä semmoisia. On koppeloa, teertä ja riekkoa seisonnalla ja jotakin jopa kotiin tuotavaksikin.

1.10. Olikin vuorossa sitten Oton kanssa metsälle lähtö. Suuntasimme Paukuteselkään – siellä sopiva tulistelupaikka olisi kolmivuotiaankin jaksaman kävelymatkan päässä autolta. Muutama sata metriä kävelyä ja tulien tekoon. En ollut edes nuotiota vielä ehtinyt sytyttää, kun metso suorittaa näyttävän ohilennon noin 20 metrin päästä nuotiopaikasta. Ei ollut kaukana, että olisi Oton ensimmäisellä linnustusreissulla ollut metso repussa, mutta eipä ollut ampuja valmiustilassa, joten metso sai jatkaa rauhassa matkaansa.

WP_20141001_15_18_54_Pro

Otto makkaranpaisossa Paukuteselän maastossa

Seuraavien päivien aikana vuorossa olikin sitten hirven paloittelua, poroerotusta sekä poron paloittelua.

Otto_hirvi_2

Otolla oppitunti nro 2 – hirven nylkeminen

Kotiinlähtöä edeltävänä päivänä päätin vielä käydä katsastamassa Paukuteselän ympäristöä – hieman oli jäänyt kaivelemaan siellä näkyneet koppelot ja metsot – niistä ei oikein kiitettävän arvoisia tilanteita oltu Pessille saatu. Paikassa lienee joku taika, koska tälläkin kertaa koppelopari oli vain muutama sadan metrin kävelyn päässä ja aivan hyvällä paikalla, mutta Pessi jotenkin vain valui ohi koko tilanteesta. Iltapäivän puolella Pessi sai kuitenkin riekot seisonnalle, joten ei aivan epäonnistunut reissu kuitenkaan. Toki riekon metsästys oli jo loppunut syyskuun loppuun, joten luonnollisesti harjoitustilanteeksi homma kääntyi. Tilanteessa sai jopa otettua videota – vielä, kun olisi laittanut Rekon kiinni taustalla, niin ei olisi tilannetta häirinnyt. Nyt ei paikka-komento pitänyt aivan niin kauaa, kuin olisi tarvinnut. Taisi linnunkäryt tunkea kuonoon sen verran voimakkaasti, että hermo petti vain istuskella ja katsella.

Pessillä riekot seisonnalla (video paremmalla tarkkuudella: Riekot_seisonnalla.mp4)

Lokan reissusta jäi kyllä oikein mukava maku suuhun. Lintuja oli kiitettävästi ja etenkin riekkojen runsaus lämmitti mieltä. Suurimmalle osalle päivistä useampi tilanne riekoille. Poikueetkin olivat hyvän kokoisia suurimman ollessa 12kpl ja keskimäärinkin siellä 5-8 luokassa. Teeri- ja metsopoikueissa molemmissa runsaslukuisimmat olivat kahdeksan kappaleen poikuuet. Etenkin metsoja ja koppeloita näkyi myös mukavasti.

Lokakuun 10. päivä suuntasimme viikonlopuksi kohti Mustaamaata. Alunperin laavureissuksi suunniteltu homma kääntyi kehnojen sääennusteiden vuoksi mökkimajoitukseen. Lauantaiaamuna lähdettiin käveleskelemään Kärppälästä kohti Oudonjärven maastoja. Lintuhavaintoja päivän aikana vähänlaisesti. Pessillä yksi teeripoikue seisonnalla, mutta lähellekään tilannetta ei miehellä ollut asiaa. Linnut karkoittuivat jo hyvissä ajoin pois. Samaa tuntumaa oli ilman koiraa kulkeneilla – jopa riekko oli lähtenyt todella kaukaa. Samoin puihin havaitut teeret karkasivat monen sadan metrin päästä. Sunnuntaiaamuna suuntasimme Hautarimmille teerikytikselle. Paikalla on aiemmin ollut havaintoja parin-kolmenkymmenen teeriporukasta, joten odotukset olivat vähintäänkin kohtuulliset. Aamua ehdittiin kytistellä jo hyvän aikaa ennen kuin muutama teeri näkyy lähestyvän suota. Tuo porukka tuleekin sitten arvelemallemme paikalle ja homma meni suunnitelmien mukaan. Suolta lähdettiin käveleskelemään ympäri Oudonjärven maastoja – tulokset lähes yhtä laihoja kuin edellisenäkin päivänä. Teeriä alueella kuitenkin on – myöhemmin syksyllä havainnot yhdestä yli sadan ja yhdestä viidenkymmenen teeren parvesta. Eivät sattuneet vain linnut kohdalle tai sitten lähtivät niin kaukaa karkuun, että miehet eivät niitä havainneet. Mukava viikonloppu kuitenkin vaikka tilannepuoli vähäiseksi jäikin.

Pessin lintutilannetoiminta syksyn aikana on ollut todella mukavaa seurattavaa. Lintutilanteissa koira on itse rauhallisuus – ei väliä hyppivätkö linnut karkuun tai tekevätkö mitä tahansa – Pessi katselee rauhallisena tilannetta. Seisonnoille ei myöskään ole mikään kiire. Rekon tilanne – valitettavasti – on vieläkin jo aiemmin todetunlainen eli tärinä on aivan valtaisa, jos lintu sattuu näköpiiriin. Epäilemättä samaa intoa löytyy myös hakuhommissa, kun linnun hajut leijailevat nokkaan. Lintujen löytämisessä ei ole mitään heikkoa. Seisontaa vain ei montaa kertaa ole nähty. Joka tapauksessa tämä syksy on kyllä ollut metsästyksellisesti yksi mukavimpia. Tästä on hyvä jatkaa – tarjolla olisi vielä tälle syksyä Pohjois-Pohjanmaan Kanakoiraharrastajien jäsentenvälinen kisa sekä parit peltopyylaskennat. Vähintäänkin osaan noista tulee varmastikin osallistuttua.

 

Kausi lähestyy

maanantai, elokuu 18th, 2014

Kalenteri näyttää mukavasti enää muutamia viikkoja ennen kanalintukauden alkua. Syksyn ensimmäiset aktiviteetit tosin liittyivät tänä vuonna näyttelypuolelle, kun kävimme Pessin ja Rekon kanssa osallistumassa Kanakoirakerhon päänäyttelyyn Kiimingissä. Tuloksina Rekolle EH ja Pessille ERI4.

Kolmiolaskentojen perusteella aivan yhtä hyvää vuotta ei ole odotettavissa, mitä viime vuosi oli. Viime vuosi tosin olikin paras pitkiin aikoihin. Poikashavaintoja kuuluu kuitenkin olleen, joten mitään tyhjissä metsissä samoilua ei pitäisi olla odotettavissa.

Elokuun alkupuolella ensimmäisellä muutaman kilsan metsälenkillä osuikin heti teeripoikue kohdalle. Mikä parasta, Reko oli ensin linnuilla eikä edes ajanut niitä välittömästi lentoon. Tätä näkyä onkin aika antaumuksella – jopa hieman epätoivon vallassakin – odoteltu. Hyvä merkki syksyä silmällä pitäen. Pessi otti vielä samasta poikueesta paikalle jääneen teeren seisontaan, joten teeret tuli hyödynnettyä molempien koirien toimesta.

Syksyn jatkosuunnitelmiin kuuluu mahdollisesti riistanlaskentaa Somerovaarassa, parit viikonloppureissut Mustaanmaahan sekä noin kuukauden päässä odotteleva parin viikon reissu Lokkaan. Eiköhän tuossa tule Rekollekin reenimahdollisuuksi aivan kohtuudella.

Ei muuta kuin riistarikasta syksyä!

Syksyn ohjelma muotoutuu

sunnuntai, elokuu 18th, 2013

Metsästyskausi tekee tuloaan ja syksyn ohjelma alkaa sitä myötä muotoutua. Loppukesän ohjelmassa on ollut pyörä- ja uimalenkkejä peruskunnon kasvattaminen silmällä pitäen. Reko onkin paljastunut paljon kovemmaksi uimamieheksi kuin Pessi – veteen ei liiemmin tarvitse houkutella. Tämä käy hyvin ilmi oheisesta videopätkästä.

Sama video täysikokoisena

Noutoharjoitteluakin on jossain määrin tullut harrastettua – joskin enemmänkin olisi siihen voinut panostaa. Rekon toiminta harjoittelumäärä huomioiden näyttää minusta aivan kelvolliselta. Aiemmista kokemuksista viisastuneena Rekon kanssa on otettu harjoitteluun mukaan linnun siipiä ja kokeiltiinpa jopa kokonaisella riekollakin, että miten se homma sujuu. Riekon kanssa meinasi homma mennä vähän ihmettelyksi. Reko kuitenkin kantoi lintua ja piti suussa aivan ansiokkaasti siihen nähden, että tämmöinen kokemus oli kaverille aivan uusi.

Reko treenailemassa noutoa

Reko treenailemassa noutoa

Metsälenkilläkin poikia on jo uskaltanut käyttää. Linnut näyttävät olevan jo hyvin lentokykyisiä eikä niiden kiinni saamisesta ole pelkoa. Alakyläntien varrella heti ensimmäisellä reissulla jo 300 metrin kulkemisen jälkeen Pessi ottikin tiukan seisonnan teerelle. Loppujen lopuksi lähimaastosta karkottui kolme teertä. Pessillä homma ei ollut viime syksystä unohtunut. Tilanne hoitui mallikkaasti alusta loppuun. Valitettavasti Rekolle ei vielä kunnollista lintutilannetta ole saatu – tosin asia varmasti korjaantunee syksyn edetessä. Galleriassa on muutama kuva lenkiltä.

Syksyn ensimmäinen varsinainen kiinnepiste on Pudasjärven metsäkoe 15.9.2013, johon osallistumme Pessin kanssa. Rekon koekausi saa odotella 21.9. olevaa Derbyä. Tästä suuntaamme sitten pariksi viikoksi Lokkaan tarkastelemaan sen seudun lintutilannetta. Loppusyksylle, kun Suomessa kanalintukausi on jo päättynyt, on mahdollisesti tulossa vielä reissu Ruotsin puolelle. Vastaavalle reissulle osallistuin myös viime vuonna – toivon mukaan tämä vuosi olisi lintujen puolesta hieman antoisampi.

Eiköhän tässä ala olemaan sen verran kiinnepisteitä, että syksyn aikana riittää ohjelmaa niin koirille kuin isännällekin.